Mielen autopilotti ja tietoinen läsnäolo
Heräät aamulla ja etenet ehkä tutun kaavan mukaan, kukin meistä omassa järjestyksessään: aamiainen, kahvinkeittimen lataus, pesut, pukemiset, laittautuminen. Useimpia näistä toiminnoista ei tarvitse ajatella erikseen, vaan ne sujuvat vanhan ja vakiintuneen rutiinin mukaan - ja hyvä näin, sillä se säästää energiaa ja kapasiteettia enemmän ajattelua vaativaan toimintaan. Tällainen aivojemme "automaattiohjaus" on monessa tilanteessa hyödyllinen virransäästöominaisuus: joka hetki ei tarvitse tietoisesti miettiä, mikä toiminto kuuluu tehdä seuraavaksi.
Mielen autopilotti voi kuitenkin olla myös haitallinen silloin, kun automaattiset ajatukset, ahdistunut murehtimiskierre tai tunteen vallassa tehty tuhoisa toiminta tapahtuvat automaattisesti, emmekä ole tietoisia siitä, mitä tapahtuu. Tällaisina hetkinä autopilotin pois kytkeminen voi olla hyvin hyödyllistä, ja silloin tarvitaan tietoisen läsnäolon taitoa.
Huomion valokeila valaisee tiettyjä kokemuksia ja jättää toisia varjoon. Voimme itse osittain vaikuttaa siihen, mihin suuntaamme huomiota ja mille annamme valoa.
Tietoinen läsnäolo on nykyhetken näkemistä ja kokemista sellaisena, kuin se on. Kuulostaa yksinkertaiselta, ja sitä se lopulta onkin. Kuitenkin usein tämän "huomiolihaksen" kehittyminen vaatii hieman treeniä, jotta sen käyttäminen olisi helpompaa, ja se pääsisi useammin rikastamaan elämäämme sekä kääntämään huomion valokeilaa kohti tietoista valintaa.
"Huomaamalla kärsimyksen ja kääntymällä sitä kohti voimme tehdä uusia valintoja elämässämme." -Ronnie Grandell
Tietoista läsnäoloa voisi kuvata vaikkapa tällaiset lauseet: "Tämän maiseman äärellä tuntuu hyvältä. Harmaan sävyt tuovat levollista oloa, tunnen tuulenvireen ihollani, haistan ilman tuoksun ja kuulen linnunlaulua. Tunnen, miten hengitykseni rauhoittuu ja oloni on rento." Elämää rikastuttava hetki ja levollisuuden tunne kehossa, ei huono juttu!
Tai omasta sisäisestä kokemuksesta esimerkki voisi olla: "Ahaa, nyt tunnen pelkoa. Huomaan, että tämä vanha tuttu kriittinen ääni sisälläni yrittää nyt estää minua tekemästä tätä asiaa, mikä on minulle tärkeä." Tällaisen huomion jälkeen voinkin tehdä tietoisen valinnan toimia pelon tunteesta huolimatta kohti sitä asiaa, mitä pidän tärkeänä. Jos toimin autopilotilla, en luultavasti pysähdy kokemuksen äärelle - silloin pelon tunne ja sisäinen kriittinen ääni voivat saada minut välttämään kyseistä asiaa, jolloin moni tärkeä ja arvojeni mukainen asia jää ehkä toteutumatta, kun elämä kuluu väistellessä.
Lähde:
Ronnie Grandell: Itsemyötätunto. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2015.