Taitavasti vaikeidenkin tunteiden kanssa
Miksi ja miten vaikeita tunteita pitäisi oppia kestämään? Miksi emme vain pysyttelisi niistä loitolla?
Tunteet ovat ihmiselle elintärkeä asia, ja niiden kanssa taitava toimiminen on hyvinvoinnin olennainen osatekijä. Tunteita on joskus jaoteltu "negatiivisiin" ja "positiivisiin", mutta tällainen jaottelu antaa helposti sellaisen vaikutelman, kuin negatiivisissa tunteissa olisi jotain vikaa ja niitä olisi parempi työntää pois, yrittää olla tuntematta ja ajattelematta niitä. Näin moni yrittääkin tehdä, mutta mitä enemmän jotain mielen sisäistä asiaa yrittää vältellä, sitä enemmän se usein alkaa vaikuttaa hyvinvointia heikentävästi. Sen sijaan on viisaampaa oppia olemaan levollisesti kaikenlaisten tunnekokemusten äärellä, antaa niiden tuntua ja tuoda viestinsä, ja opetella keinoja niiden säätelemiseksi. Silloin voi oppia olemaan melko levollisesti ja turvallisesti läsnä oman sisäisen maailmansa kanssa.
On totta, että osa tunteista on vaikeampia kokea, sillä ne tuntuvat kehollisestikin ikäviltä, saati sitten niihin liittyvät ajatukset ja tulkinnat, joita olemme tottuneet niille antamaan. Tällaisia vaikeita tunteita voidaan oppia säätelemään lievemmiksi, kun taas hyvältä tuntuvia tunteita kuten iloa ja tyytyväisyyttä voidaan oppia vahvistamaan. Jos on oppinut työntämään pois vaikean tuntuisia tunteita, voi olla vaikeampi kokea myöskään hyvältä tuntuvia tunteita. Kokonaisuudessaan tunteista vieraantuminen kuvastaa mielestäni laajemminkin vieraantuneisuutta itsestä, omista tarpeista ja tunteista, siitä miten hyvin ihminen voi olla yhteydessä itseensä ja sen kautta myös aidosti yhteydessä muihin ihmisiin.
Ihannetapauksessa olisimme oppineet taitavan tunnetoiminnan jo lapsuudessa meitä hoitavien aikuisten kanssa yhdessä heidän mallistaan. He sanoittaisivat meille tunnekokemuksiamme, auttaisivat meitä hyväksymään kaikenlaisia tunteita ja saisimme myös yhdessä heidän kanssaan säädellä niitä, esimerkiksi rauhoittavan läheisyyden ja kosketuksen kautta, tai suuntaamalla huomiota toisenlaisiin asioihin tai ajatuksiin. Onneksi näitä taitoja on mahdollista oppia myöhemminkin, jos lapsuuden kasvuympäristö ei ole osannut niissä tukea.
Tunnesäätelyssä on tärkeää myös oivaltaa se, miten ajatukset, tunteet ja toiminta liittyvät toisiinsa.
Elämässä ja ihmissuhteissa on haitallista, jos näkee tunteiden syntyvän vain satunnaisina kokemuksina ja sitten toimii automaattisesti niiden pohjalta. Jos sen sijaan alkaa tiedostaa enemmän tunteitaan ja niitä laukaisseita tekijöitä, voikin ajatella esimerkiksi näin: "Koska Pekka näytti väsyneeltä jutellessaan kanssani, niin omista aiemmista kokemuksistani johtuen tulkitsin sen tiedostamattani niin, että hän on kyllästynyt minuun ja aloin jo loukkaantua sen vuoksi. Nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, huomaan, että hän näytti yhtä väsyneeltä muidenkin kanssa jutellessaan, eli luultavasti asia ei liittykään mitenkään minuun."
Tunteet ovat kuin postinkantaja: ne tuovat meille viestin. Kuuntele siis viestiä, älä postinkantajaa.
"Olenpa uuvahtanut--- mikä tämän tunteen viesti on? Tarvitsenkohan lepoa ja aikaa itseilmaisulle, että voin taas elpyä?"
Rakentavan vuorovaikutuksen oppien mukaan kaikkien tunteiden takana on joku tarve. Jos työnnämme tunteita pois, jätämme samalla kuulematta jotain olennaisen tärkeitä viestejä oman hyvinvointimme kannalta: mitä tarvitsen nyt? Jos tunnen uuvahtanutta tunnetta, voisiko sen taustalla olla esimerkiksi tarve lepoon ja itseilmaisuun, johonkin luovaan toimintaa tai hiljaisuuteen? Omia tarpeita kuulemalla ja niihin tarpeisiin vastaamalla vaikutamme suoraan omaan hyvinvointiimme. Parhaassa tapauksessa opimme kuulemaan myös toisten tunteita ja tarpeita, jolloin toisen viestit voikin kuulla syytösten sijaan täyttymättöminä tarpeina, jotka kertovat jotain hänestä itsestään, eikä minusta.
Tunteiden viestin voi siis kuulla ja oppia niiden pohjalta arvioimaan myös järjen tasolla sitä, onko tunteella jokin sellainen viesti, mihin tulisi nyt tarttua ja toteuttaa sitä. Vai antaako tunnekokemuksen vain olla ja tuntua ja sitten luottaa aiempien kokemusten kautta, että jokainen tunne laantuu ajan kanssa. Tai lähteekö muuttamaan tunnekokemusta tietoisesti muuttamalla omia ajatuksiaan tilanteesta, kuten yllä väsyneen Pekan kanssa jutellut kuvitteellinen henkilö teki. Tai alkaako toimimaan vastoin tunteen antamaa yllykettä kohti omia arvojaan, esimerkiksi: "Kun ajattelen illan juhliin lähtemistä, koen pelkoa ja jännitystä ja haluaisin jäädä kotiin. Haluan kuitenkin mennä sinne, koska uusien ystävien/kumppanin löytäminen on minulle tärkeä arvo elämässä. Jos pysyttelen aina kotona, on vaikeampi kohdata uusia ihmisiä."
Tunteet vaikuttavat toisiinsa: tukahdutettu suru imee myös iloa mustaan aukkoonsa ja elämän värit haalistuvat.
Tulkaa siis tunteet, pirskahdelkaa! Haluan maljani täytenä, niin iloiset onnen hetket kuin pelon, surun ja vihankin
- niistäkin selvitään kyllä.
Istuimme vierekkäin kalliolla. Tuoksui mukavasti levältä ja joltakin muulta, ehkä mereltä. Tunsin itseni niin onnelliseksi, etten edes pelännyt onnentunteeni haihtuvan.
-Oletko sinä onnellinen? minä kysyin.
-Hyvältä tuntuu, mutisi Fredrikson ja katsoi hämillään merelle.
(Siitä tiesin, että hän oli kauhean onnellinen.)
-Tove Jansson: Muumipapan urotyöt